nukleotiidijärjestuste

Nukleotiidijärjestys viittaa tietyn nukleiinihapon, kuten DNA:n tai RNA:n, nukleotidien spesifiseen järjestykseen. Nukleiinihapot koostuvat yksiköistä, joita kutsutaan nukleotideiksi. Jokainen nukleotidi sisältää sokerin (deoksiriboosi DNA:ssa tai riboosi RNA:ssa), fosfaattiryhmän ja yhden neljästä typpiemäksestä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja joko tymiini (T) DNA:ssa tai urasiili (U) RNA:ssa.

Nukleotidit liittyvät toisiinsa muodostaen pitkiä polymeeriketjuja, joissa emäkset osoittavat ulospäin. DNA:ssa nämä ketjut ovat yleensä kaksoisjuosteisia, ja emäkset muodostavat komplementaarisia pareja: A pariutuu aina T:n kanssa ja G aina C:n kanssa. RNA on yleensä yksijuosteista. Nukleotidien järjestys näissä ketjuissa on erittäin tärkeä, koska se koodaa geneettistä tietoa.

Tämä geneettinen informaatio on perusta kaikelle elämälle. Se määrittää organismille tyypillisten proteiinien rakenteen ja toiminnan, mikä puolestaan vaikuttaa kaikkiin solujen ja koko organismin ominaisuuksiin. Nukleotidijärjestysten analysointi, jota kutsutaan sekvensoinniksi, on keskeinen työkalu genetiikassa, molekyylibiologiassa ja bioteknologiassa. Se mahdollistaa sairauksien syiden tutkimisen, organismien evoluution ymmärtämisen ja uusien terapeuttisten sekä diagnostisten menetelmien kehittämisen. Virusten ja bakteerien tunnistamisessa ja luokittelussa nukleotidijärjestysten vertailu on olennaista.