nukleofiilisus

Nukleofiilisus on termi kemiassa, joka kuvaa atomia, ionia tai molekyyliä, joka luovuttaa elektroneja muodostaakseen uuden kemiallisen sidoksen. Nukleofiilit ovat elektronirikkaita lajeja, joilla on yleensä vapaa elektronipari tai pi-sidoksia, jotka ne voivat jakaa toisen atomin kanssa. Sana "nukleofiili" tulee kreikan sanoista "nukleos" (ydin) ja "philos" (rakastava), mikä viittaa niiden taipumukseen reagoida positiivisesti varautuneiden ydinten kanssa. Nukleofiilit ovat keskeisiä monissa orgaanisissa reaktioissa, erityisesti nukleofiilisissä substituutioreaktioissa ja additioreaktioissa. Vahvuus riippuu useista tekijöistä, kuten varaustilasta, elektronegatiivisuudesta, steerisestä esteestä ja liuottimesta. Yleisiä nukleofiilejä ovat esimerkiksi hydroksidi-ionit (OH-), syanidi-ionit (CN-) ja ammiakki (NH3). Nukleofiilisyyden käsite on tärkeä ymmärtää reaktiomekanismien ennustamisessa ja kemiallisten reaktioiden suunnittelussa. Vahva nukleofiili reagoi nopeammin kuin heikko nukleofiili vastaavissa olosuhteissa. Nukleofiilisyyttä mitataan usein nopeusvakioiden avulla reaktioissa, joissa se on nopeusmääräävä tekijä.