nukleiinihappeen

Nukleiinihappet ovat biomolekyylejä, jotka tallentavat, välittävät ja ilmentävät geneettistä informaatiota. Päätyypit ovat deoksiribonukleiinihappo (DNA) ja ribonukleiinihappo (RNA). Molemmat ovat polynukleotideja, joiden rakennuspalikoita ovat nukleotidit: sokeri, fosfaattiryhmä ja nitrogeeninen emäs. DNA:ssa sokeri on deoksiriboosi ja RNA:ssa riboosi. Emäkset ovat DNA:ssa A, T, C ja G, ja RNA:ssa A, U, C ja G. Nukleotidit sitoutuvat toisiinsa fosfodiesterisidoksin, jolloin muodostuu pitkät polynukleotidit.

DNA on tyypillisesti kaksijuosteinen kaksoiskierre, joka säilyttää geneettisen informaation ja kopioituu ennen solunjakautumista. RNA on yleensä yksijuosteinen, mutta osa-alueet voivat muodostaa rakenteellisia kaksoisjuosteita. RNA on keskeinen informaation välittäjä ja toimija soluissa: mRNA välittää geenin ohjeen proteiinien valmistukseen, tRNA toimittaa aminohapot ribosomeille ja rRNA on ribosomeiden rakennusosa; lisäksi RNA toimii katalyytisesti joissakin reaktioissa (ribozymit) ja säätelee geenin ilmentymistä.

Paritusperiaatteet: DNA:ssa A parittaa T:n kanssa ja G parittaa C:n kanssa; RNA:ssa A parittaa U:n kanssa ja G-C-pari muodostuu samalla tavoin. DNA sijaitsee pääosin solun tumassa sekä joissain muissa soluelimissä, kuten mitokondrioissa; RNA syntetisoidaan transkriptiossa ja löytyy sekä tumasta että sytoplasmasta.

Yhteenvetona nukleiinihappet ovat elämän perusta: ne tallentavat, kopioivat ja ohjaavat geneettistä informaatiota sekä säätelevät proteiinien tuotantoa ja solujen toimintaa.