nukleiinihapoille

Nukleiinihapot ovat polymeerimolekyylejä, jotka ovat tärkeitä kaikissa tunnetuissa elävissä organismeissa. Ne ovat välttämättömiä geneettisen tiedon tallentamiselle, välittämiselle ja ilmaisemiselle. Tärkeimpiä nukleiinihappoja ovat deoksiribonukleiinihappo (DNA) ja ribonukleiinihappo (RNA). DNA toimii organismin perimän kantajana, sisältäen ohjeet proteiinien rakentamiseen ja toimintoihin. RNA puolestaan osallistuu proteiinien synteesiin, toimii välittäjänä DNA:n ja proteiinien välillä ja voi myös itsessään toimia katalyyttinä.

Nukleiinihapot koostuvat toistuvista yksiköistä, joita kutsutaan nukleotideiksi. Jokainen nukleotidi muodostuu kolmesta osasta: fosfaattiryhmästä, sokkerista (deoksiriboosi DNA:ssa ja riboosi RNA:ssa) ja typpipitoisesta emäksestä. DNA:ssa on neljä erilaista emästä: adeniini (A), guaniini (G), sytosiini (C) ja tymiini (T). RNA:ssa tymiini korvautuu urasiililla (U). Nukleotidit liittyvät toisiinsa muodostaen pitkiä ketjuja, joissa fosfaattiryhmät ja sokerit vuorottelevat. DNA:lla on tyypillisesti kaksoiskierre-rakenne, jossa kaksi ketjua kiertyvät toistensa ympärille emäsparien (A-T ja G-C) välityksellä. RNA on yleensä yksijuosteinen, mutta voi taittua itsensä päälle muodostaen monimutkaisia kolmiulotteisia rakenteita. Nukleiinihapot ovat elämän perusta, ja niiden ymmärtäminen on keskeistä biologian, genetiikan ja lääketieteen kannalta.