normaalikiehumispiste

Normaalikiehumispiste tarkoittaa lämpötilaa, jolla neste alkaa kiehua, kun ympäröivä paine on määritelty 1 ilmakehän paineeksi (noin 101,3 kPa). Toisin sanoen se on lämpötila, jossa nesteen höyrynpaine vastaa painejärjestelmän ulkoista painetta. Tämä ominaisuus kuvaa aineen haihtuvuuden voimakkuutta ja on käyttökelpoinen mittari vesiliuoksen tai nesteen volatiilisuudesta.

Normaalikiehumispisteen mittaus tapahtuu yleensä kontrolloiduissa olosuhteissa: neste lämmitetään hitaasti, kunnes kiehuminen alkaa vakiointipaineessa. Paineen muutokset vaikuttavat kiehumispisteeseen: pienemmässä paineessa kiehumispiste on matalampi, suuremmassa paineessa korkeampi. Siksi normaalikiehumispisteä käytetään vertailukohtana, kun tarkastellaan eri aineiden haihtuvuutta ja soveltuvuutta tislaus- ja erotusprosesseihin.

Esimerkkejä normaalikiehumispisteistä: vesi noin 100 °C, etanoli noin 78,37 °C, metanoli noin 64,7 °C. Organisissa liuotteissa kiehumispisteet vaihtelevat suuresti riippuen molekyylin rakenteesta ja vahvojen vuorovaikutusten määrästä.

Joillakin lähteillä käytetään toista standardipainetta, 1 baria (100 kPa), jolloin tulokset ovat lähellä toisiaan; käytetystä standardista on syytä olla tietoinen erityisesti tarkkoja mittauksia tehtäessä. Normaalikiehumispiste on keskeinen käsite kemian ja kemianteollisuuden valvonnassa sekä erottelu- ja puhdistusprosesseissa.