nopeusmittareita

Nopeusmittarit ovat laitteita, jotka mittaavat ja näyttävät ajoneuvon nopeuden suhteessa maapinnan pintaan. Niitä käytetään autoissa, moottoriveneissä sekä lentokoneissa, ja yleisimmät yksiköt ovat kilometriä tunnissa (km/h) sekä mailia tunnissa (mph).

Toimintaperiaate vaihtelee. Mekaanisissa malleissa nopeus välittyy mittaristoon nopeuskaapelin kautta, joka on kytketty voimansiirtoon. Nykyiset autot käyttävät yleisesti sähköisiä nopeusmittareita, joissa signaali saadaan nopeusanturilta (VSS) ja välitetään mittaristoon tai ohjausyksikköön. Joissain järjestelmissä nopeus saadaan myös ABS‑antureista tai GPS:stä.

Tyypiltään nopeusmittarit ovat analogisia tai digitaalisia. Analogisessa mallissa osoitin liikkuu asteikolla, kun taas digitaalisessa näytetään nopeus numeerisesti. GPS-pohjaiset ratkaisut voivat laskea nopeuden GPS-signaalin perusteella ja toimia itsenäisesti perinteisestä anturista riippumatta. Joissain ajoneuvoissa nopeus näkyy myös päänäytössä.

Kalibrointi ja virheet: Mittari voi olla herkkiä renkaiden koon, ilmanpaineen tai pyörän asennuksen muutoksille. Virheet voivat vaikuttaa turvallisuuteen ja säädöksiin, joten epäilyttävä mittaus kannattaa tarkastuttaa tai kalibroida; tarvittaessa anturi tai koko mittaristo voidaan vaihtaa.

Historia: Nopeusmittarit kehitettiin 1800-luvulla mekaanisilla kaapelijärjestelmillä, ja 1900-luvulla elektroniikka yleistyi. Nykyisin yleisimmät ovat sähköiset ja GPS-pohjaiset mittarit.