nonwoventekstiileiksi

Nonwoventekstiilit ovat tekstiilejä, jotka muodostuvat kuiduista ilman kudonta- tai neulontatekniikkaa. Kuitujoukot voivat koostua lyhyistä kuiduista tai pitkistä filamentteista, ja ne kiinnittyvät toisiinsa erilaisten prosessien avulla, kuten mekaanisen, kemiallisen tai termisen sitomisen kautta. Näin rakennetta voidaan suunnitella erityisesti imukykyisyyden, huokoisuuden ja kestävyyden suhteen.

Yleisimmät tuotantomenetelmät ovat: 1) webin muodostaminen filamentteista ja niiden kiinnittäminen toisiinsa; 2) mekaaninen sitominen kuten neulanpunonta; 3) hydroentangling (spunlace); sekä 4) terminen tai kemiallinen sitoutuminen. Erityisesti spunband- ja meltblown -tekniikat ovat yleisiä suurten tuotantomäärien nonwoven-kankaissa, kun taas hydroentangling antaa pehmeän ja imukykyisen rakenteen.

Materiaalit: yleisimmät raaka-aineet ovat polypropeeni (PP) ja polyesteri (PET), usein seoksina. Vähemmän käytettyjä ovat viskoosi, luonnonkuidut kuten puuvilla ja muut seokset. Kierrätetyt ja biopohjaiset kuidut ovat yleistymässä.

Ominaisuudet: nonwoven-kankaat voivat olla erittäin kevyitä ja ohuita, mutta silti vahvoja tiettyjen rakenteiden mukaan. Ne voidaan suunnitella imukykyisiksi, kosteuden läpäiseviksi, vettä hylkiviksi tai vedenpitäviksi sekä sopiviksi erilaisten käyttötarkoitusten mukaan.

Sovellukset: hygienia- ja lääketieteelliset kertakäyttötuotteet kuten siteet, vaipat ja kirurgiset suojavaatteet; puhdistus- ja liinatuotteet; suodatus- ja ilmanlaadun materiaalit; geotekstiilit rakennus- ja maanpinnan eristys- sekä vesieristystarpeisiin; autoteollisuuden sisätilojen verhoilu ja äänieristys; sekä pakkaus- ja suojausmateriaalit.

Ympäristö: monia nonwoven-kankaita käytetään kertakäyttöisinä, mikä korostaa kierrätys- ja jätteenkäsittelykysymyksiä. Kierrätys, uudelleenkäyttö sekä biopohjaisten ja kompostoituvien materiaalien kehitys ovat tärkeitä elinkaaren pidentämiseksi.