nominisointi

Nominisointi (nominalisaatio) on kielen prosessi, jolla verbi- tai adjektiivijohdos muuttuu nimeksi eli substantiiviksi. Käytännössä nominisoitu ilmaisu toimii lauseessa substantiivina ja voi kuvata toimintaa, tilaa tai käsitettä. Nominisointia hyödytään sekä kieliopillisesti että semantisesti: se mahdollistaa lauseen tiivistämisen, abstraktien ilmaisujen muodostamisen ja erilaisten käsiteilmaisujen rakentamisen.

Morfologiset keinot ja esimerkit vaihtelevat kielen mukaan, mutta suomen kielessä nominaalisia muotoja syntyy usein verbeistä joillakin yleisillä johtimilla. Esimerkkejä ovat -minen, joka muodostaa toiminnan nimeksi: lukeminen (lukea → lukeminen), kirjoittaminen (kirjoittaa → kirjoittaminen). Myös muita nominaalisen muodon keinoja käytetään, kuten -us/-ys ja substantiivisista johdosista syntyviä muotoja kuten kirjoitus tai opiskelu. Nominalisaatio voi siten tuottaa sekä prosessin että tuloksen merkityksiä.

Käyttö ja merkitys: Nominalisointi helpottaa sekä ilmaisun tiivistämistä että erilaisten viittausten tekemistä. Substantiiviksi muutettu verbi voi toimia lauseen subjektina, objekti- tai viittauspäänä, jolloin käsite voidaan esittää yleisönä tai kokonaisuutena. Akademisessa kirjoittamisessa nominisoituja ilmauksia käytetään usein tiivistämään monimutkaisia lauseita ja tekemään argumenteista yhteenvetopäästöjä.

Kielitieteellinen tausta: Nominisaatio on yleinen ilmiö monissa kielissä, ja sen tarkat muodot sekä syntaktinen rooli vaihtelevat kielestä toiseen. Succinet liittyvät sekä morfologiaan että syntaksiin, ja eroja voidaan havaita esimerkiksi miten paljon nominaalisointi vaikuttaa lauseen rakenteeseen ja painotuksiin.