nominalisointipäätteellä

Nominalisointipäätteellä viittaa suomen kielen morfologiseen ilmiöön, jossa verbi- tai adjektiiviperustaisiin juuristoihin liitetään loppu, jolla sana muutetaan nominiksi. Näin syntyvät nominaalit voivat ilmaista toimintaa tai prosessia (verbin antama toiminnan nimi), tekevää osapuolta tai toiminnan tekijää sekä ominaisuutta tai laatua kuvaavan nimeämisen.

Yleisimpiin nominalisointipäätteisiin kuuluu verbistä muodostuva -minen. Tämä päätte muodostaa abstraktin toiminnan tai prosessin tunnetta: lukeminen (the act of reading), kirjoittaminen (the act of writing), ajattelu (thinking). -minen on erittäin tuottelias ja yleisesti käytetty sekä puhuttussa että kirjoitetussa suomalaisessa.

Agentti- tai tekevän osapuolen nimittämiseen käytetään myös muita päätteitä, kuten -ja/-jä tai -tta/-ttä, jolloin syntyy henkilön tai roolin ilmentäviä nominaaleja: opettaja (teacher) opettaa-verbistä, kirjoittaja (writer) kirjoittaa-verbistä sekä lukija (reader) lukea-verbistä. Näin nominaaleja esiintyy laajasti yhteiskunnallisissa ja ammatillississa viesteissä.

Adjektiivien nominaalisoituminen tapahtuu muutenkin päätteillä kuten -isuus, -isyys sekä -us/-ys, jotka muuntavat adjektiiveja ominaisuuksia ilmaiseviksi nominaaleiksi: kauneus (beauty) kaunis-, rohkeus (courage) rohkea-, vahvuus (strength) vahva-, pimeys (darkness) pimeä-. Nämä muodostavat laadullisia tai tilaan viittaavia muodostumia, joita voidaan käyttää lauseen subjekteina, predikaateissa tai laajennettuina käsitteinä.

Nominalisointipäätteet rikastuttavat suomen kielen sanastoa sekä mahdollistavat tiiviin ja monipuolisen ilmaisun, erityisesti kirjoitetussa kielen ja kielenkäsittelyn tutkimuksessa sekä sanastojen muodostuksessa. Niiden hallinta auttaa sekä kieliopillisten rakenteiden analysoinnissa että luovassa sanastonmuodostuksessa.