nominalisointielementeistä

Nominalisointielementit ovat kielen rakennusosia, joiden avulla verbeistä, adjektiiveista tai koko lauseesta muodostetaan nimittäviä ilmaisuja. Niiden tarkoituksena on muuttaa toiminnan tai asian käsitteellistä sisältöä siten, että siitä voidaan puhua itsenäisenä субstantiivina tai substantiivilausekkeena. Suomen kielessä nominalisointi tapahtuu sekä sananmuodostuksen että lauseenrakenteen kautta.

Yleisimpiä keinoja ovat:

- -minen-suffixi, jolla verbi muuttuu nominaaliksi ilmaisuksi, esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, oppiminen. Näin voidaan puhua esimerkiksi toiminnasta yleisesti tai tietystä prosessista: Luennointi ja lukeminen eroavat kontekstissa, missä puhutaankin lukemisesta yleisenä aktiviteettina.

- -ja/-jä-agentinilmaisut, jotka muodostavat tekijä- tai agentin-luokan nominaaleja, kuten kirjoittaja, opettaja, laulaja. Näin viitataan ihmiseen, joka suorittaa toimintaa.

- lauseen nominalisointi sisältäen se- ja että-rakenteita sekä muita sisältölausetyyppejä, esimerkiksi se, että hän tuli myöhään, voidaan käsitellä nimittävästi lauseena: Se, että hän tuli myöhään, harmitti minua.

Käyttö ja vaikutukset: Nominalisointi helpottaa lauserakenteen tiivistämistä, antaa mahdollisuuden käsitellä abstrakteja käsitteitä ja osoittaa rooleja lauseen sisällä. Kuitenkin liiallinen nominaalisointi voi tehdä tekstistä raskasta tai epäselvää; selkeästi käytettynä se kuitenkin parantaa tekstin rakennetta ja ilmaisun joustavuutta.