nominalisaatiota

Nominalisaatio on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanaluokan muuttumista substantiiviksi. Suomen kielessä suurin osa nominalisaatiosta syntyy verbeistä. Pääasiallinen muoto on -minen, jolla muodostetaan sanoja kuten lukeminen, kirjoittaminen ja puhuminen. Näiden nominaalien viitekehyksessä ne viittaavat toimintaan tai prosessiin yleisellä tasolla. Nominalisaatio mahdollistaa käsitteiden käsittelyn sekä lauseen osien jäsentämisen abstraktimmalla tasolla.

Nominalisoidut sanat voivat toimia lauseen subjekteina, objekti- tai predikaattiosuuksina, ja ne voivat saada erilaisia sijamuotoja: esimerkiksi "kirjoittamisen tarve" genetiivissä, tai "kirjoittamisesta" partitiivissa. Esimerkkejä: "Puhuminen julkisella paikalla on pelottavaa." (puhuminen toimii subjektina) ja "Olen kiinnostunut kirjoittamisesta." (kirjoittamisesta partitiivissa) Tällaiset rakenteet mahdollistavat monimutkaisempien ilmaisujen kuvaamisen yhdellä nominaalisella pohjalla.

Nominalisaatio on keskeinen keino rakentaa monimutkaisia ilmauksia ja tehdä puheesta tiiviimpää. Liiallinen nominalisaation käyttö voi kuitenkin heikentää luettavuutta tai tehdä lauseista raskaita. Se on yleistä virallisessa kirjoituksessa ja tieteellisessä tekstissä, joissa abstrakti ilmaisu on usein arvostettua.