nitrattipitoisuuksia

Nitrattipitoisuudet viittaavat nitratti-ioni NO3−:n määrään tietyssä mediassa. Yleisimmät kohteet ovat vesi, maaperä, kasvit ja elintarvikkeet. Pitoisuudet ilmoitetaan yleensä mg/L vedessä NO3−-muodossa tai NO3-N-yksikkönä; maaperässä ja kasvien kudoksissa käytetään yleensä mg/kg. NO3− ja NO3-N ovat yleisiä tapa ilmoittaa pitoisuuksia, ja muunnokset NO3−- ja NO3-N-arvojen välillä ovat standardeja laboratorioissa.

Lähteet ja prosessit: Keinolannoitteet, lanta ja jätevedet voivat nostaa nitrattipitoisuuksia vesistöihin. Maaperässä nitrifikaatio muuttaa ammoniumista (NH4+) nitrattiksi NO3−; denitrifikaatio voi palauttaa typen ilmakehään. Pitoisuudet vaihtelevat vuodenaikojen, sade- ja kasvukauden sekä maaperän ominaisuuksien mukaan. Juomaveden nitrattipitoisuus on EU-ohjeiden mukaan rajoitettu, yleisesti noin 50 mg/L NO3−.

Terveys ja ympäristö: Korkeat nitrattipitoisuudet voivat aiheuttaa terveysriskin imeväisille (methemoglobinemia) sekä vaikuttaa vesistöjen tilaan ja rehevöitymiseen. Siksi nitrattipitoisuuksien seuranta on tärkeää vesienhoidossa, maatalouden hallinnassa ja elintarviketurvallisuudessa.

Mittaaminen ja valvonta: Näytteet otetaan säännöllisesti ja analysoidaan laboratoriossa. Yleisimmät menetelmät ovat ionikromatografia (IC) sekä värimetriä ja reduktiomenetelmiä käyttävät testit nitratti-ioni NO3−:n määrän määrittämiseksi nitriitiksi konvertoimimisen jälkeen.