nikkelöintiä

Nikkelöintiä tarkoittaa metallipinnan päällystämistä nikkelillä elektrodiplaamalla. Prosessi parantaa korroosionkestoa, kulutuskestävyyttä ja pinnan ulkonäköä. Sitä käytetään sekä koriste- että teknisissä sovelluksissa, kuten autonosissa, elektroniikkakomponenteissa ja rakenneterästen pinnoissa. Pinnan kiilto ja kuviointi voidaan valita käyttämällä erilaisia nikkeliliuoksia: kirkasta kiillotettua nikkelöintiä (bright nickel) tai mattapintaista (satina).

Yleisimmät elektrolyyttiset liuokset ovat Watts-nikkelibad ja sulfamaattinen nikkelibad. Anodina käytetään yleensä puhdasta nikkeliä, katodina on työkappale. Pinnan laatua säädetään lämpötilalla, pH:lla, virralla ja lisäaineilla, jotka vaikuttavat kiiltoon, tasaisuuteen sekä paksuuteen. Kirkas nikkelöinti tuottaa kiiltävän pinnan, kun taas satiininen/dull-nikkelöinti antaa matalamman heijastuksen. Esikäsittely on tärkeä osa lopputulosta.

Esikäsittelyyn kuuluu rasvanpoisto tai liuottopesu, alkalinen puhdistus, huuhtelut sekä pinnan aktivointi ennen nikkelöintiä. Teräksille voidaan käyttää fosfointi- tai aktiveerausvaihetta parantamaan tarttuvuutta. Alumiinille ja kupariseoksille valitaan erityisiä aktivointi- ja puhdistusmenetelmiä. Pinnanvalmistelu vaikuttaa tarttuvuuteen, tasaisuuteen ja kiiltoon.

Ominaisuuksiltaan nikkelöinti parantaa korroosionkestävyyttä ja kulutusta sekä antaa paremman kiillon tai mattaisemman pinnan riippuen liuoksesta. Pinnan kovuus ja kulumisenkesto riippuvat liuoksesta ja paksuudesta. Dekoratiivisessa käytössä tyypilliset paksuudet ovat noin 5–25 mikrometriä; teknisessä tai kulutusta kestävässä käytössä 20–100 mikrometriä tai enemmän.

Turvallisuus ja ympäristö: nikkeliyhdisteet voivat aiheuttaa allergioita ja ne ovat myrkyllisiä vesistöille. Prosessi edellyttää asianmukaista jäteveden käsittelyä sekä työturvallisuusmääräysten noudattamista. Nikkelöintiä toteutetaan usein suljetuissa prosesseissa ja kierrätetään liuoksia sekä reagoivia aineita.