neurotieteestä
Neurotiede on tiede, joka tutkii hermoston rakennetta ja toimintaa sekä sen kehitystä, plastisuutta ja sairauksia. Se kattaa aivot, selkäytimen ja ääreishermoston sekä hermoston toiminnan sähkökemialliset prosessit sekä havainnot, liikkeet ja kognitio. Neurotieteen tavoitteena on ymmärtää, miten hermosto mahdollistaa ajattelun ja käyttäytymisen sekä miten geneettiset ja ympäristötekijät vaikuttavat näihin prosesseihin.
Neurotieteen alalajit ovat muun muassa solu- ja molekyylineurotiede, järjestelmäneurotiede, kognitiivinen neurotiede, käyttäytymisneurotiede, kehitysneurotiede ja laskennallinen neurotiede
Tutkimusmenetelmät kattavat sekä in vitro- että in vivo -kokeet. Käytössä ovat kuvantamistekniikat kuten MRI, fMRI ja
Historia ulottuu antiikin anatomian ja fysiologian keräämiin havaintoihin. 1900-luvulla neuroniteorian kehittäjät Camillo Golgi ja Santiago Ramón
Neurotieteen sovellukset ulottuvat kliiniseen diagnoosiin ja hoitoon liittyvistä edistysaskeleista aivokoneiden rajapintojen ja neurorehabilitaation kehittymiseen sekä tekoälyn