neurobiologiasta

Neurobiologia on biologian ala, joka tutkii hermoston rakennetta ja toimintaa sekä sitä, miten hermoverkostot kehittyvät, toimivat ja muuttuvat elämän aikana. Se kattaa solutasolta suurten aivojen ja keskushermoston verkostojen toiminnan sekä näiden väliset yhteydet, aivojen tilan ja käyttäytymisen sekä sairauksien ja terveyden edellytykset.

Tutkimusmenetelmät kattavat molekulaarisen ja solutasojen ilmiöt sekä järjestelmä- ja käyttäytymisen tasot. Käytettyjä tekniikoita ovat mikroskopia, elektrofysiologia (mukaan lukien patch-clamp), geenien ilmentymisen tutkiminen sekä aivokuvantaminen kuten MRI, fMRI ja PET. Tutkimuksessa hyödynnetään myös optogeneettisiä keinoja, eläinkoeja ja malleja, sekä suurten tietomassojen analyysia ja laskennallisia malleja.

Historiaan kuuluu neuroniteorian muodostuminen 1800– ja 1900-luvulla; Camillo Golgi ja Santiago Ramón y Cajal osoittivat, että hermosto koostuu erillisistä soluista ja että viestintä tapahtuu synapsien kautta. Näiden löytöjen pohjalta kehittyi neuronidoktriini, jonka vaikutus ulottuu nykypäivän neurotieteeseen.

Nykyinen neurobiologia on monitieteellistä ja se yhdistää biologian, psykologian, informaatiotieteen ja lääketieteen. Keskeisiä teemoja ovat aivojen kehitys ja muovautuvuus, hermosoluviestinnän mekanismit ja verkostot, sekä sairauksien mekanismit ja hoitomuodot. Alaa ohjaavat sekä perustutkimus että soveltavat hankkeet, kuten aivokuvantaminen, genomi- ja proteomitutkimus sekä neuroinformatiikka ja laskennallinen neurotiede.