neulomisen

Neulominen on käsityötaito, jossa kuteesta muodostetaan neulottua kangasta käyttämällä neuloja tai pyöreitä puikkoja. Suomen kielessä sana neulominen viittaa itse toimintaan, ja sen genitatiivimuoto neulomisen esiintyy usein muun muassa lauseissa kuten neulomisen historia. Neulominen voidaan tehdä käsin tai teollisesti, ja sen perusteita ovat silmukoiden luominen, niiden yhdistäminen ja tarvittaessa kaventaminen tai leveneminen.

Historia on kiistanalainen siinä, missä muodossa neulominen sai alkunsa, mutta tosiasia on, että siitä on tullut vanha ja laajasti levinnyt käsityö. Varhaisista aikaisista viitteistä huolimatta neulominen yleistyi eri puolilla maailmaa ja kehittyi sekä kotitalouksissa että kirjoneuleen ja monimutkaisempien kuvioiden kautta. Nykyisin neulominen nähdään sekä harrastuksena että sivubisneksenä monissa kulttuureissa.

Tekniikoita on lukuisia. Yleisimpiä ovat perusneulonta sekä joustinneulonta, jolloin neuleesta muodostuu sekä kapeampia että joustavampia osia. Kuvioneulonnassa käytetään kirjoneuleita, pitsineulontaa ja muita kuvioita, jotka riippuvat sekä langasta että silmukoiden toteutuksesta. Aloitus ja päättely sekä langan määrä huomioivat työn koon ja käyttötarkoituksen.

Materiaaleina käytetään monenlaisia lankoja: villa, puuvilla, merinovilla, sekoitelangat ja keinotekoiset kuidut. Langan paksuus ja koostumus vaikuttavat tiheyteen, kestävyyteen ja lopulliseen käyttötarkoitukseen. Neulominen on kerrostunut sekä käytännön taiteksi että luovaksi ilmaisuksi, ja sitä käytetään vaatteisiin, asusteisiin sekä kotiarkin.