nettingsopimukset

Nettingsopimukset ovat sopimuksellisia järjestelyjä, joiden tarkoituksena on sovittaa yhteen useita vastapuolten velvoitteita siten, että syntyy yksi nettomääräinen maksu tai nimenomaan haluttu lopputulos. Ne voivat kattaa sekä kaupallisia että rahoitusmarkkinoiden transaktioita ja niitä voidaan soveltaa sekä kahden osapuolen välillä (bilateraalinen netting) että useamman osapuolen kesken (multilateraalinen netting).

Tyypillisiä netting-tyyppejä ovat maksun nettoaminen, jossa useiden erien sijasta maksetaan kokonaisnetto, toimituksen nettoaminen, jossa useita toimituksia tai tilauksia verrataan toisiinsa, sekä sulkemisen tai nettoamisen nettoaminen (close-out netting), jonka aikana sopimukset puretaan ja nähdään kokonaisnettovelka- tai saamistulos vakiintuneena. Usein käytetään tunnettuja sopimusmalleja kuten ISDA Master Agreementin kaltaisia juridisia kehyksiä, joihin sisältyy nettiominaisuuksia ja mahdollisesti vakuuksien hallintaan liittyviä säännöksiä. Monenkeskisissä kaupoissa nettoaminen voidaan toteuttaa clearing-keskusten tai keskuspankkien kautta.

Oikeudellinen perusta ja täytäntöönpanokelpoisuus ovat keskeisiä, koska nettingin teho riippuu siitä, miten eri oikeusjärjestykset tunnustavat ja tukevat netto- tai sulkemisprosessia erityisesti konkursseissa. Kansainvälisissä transaktioissa voi olla tarpeen huomioida eri maiden lainsäädäntö ja konkurssiasioiden ratkaisut.

Nettingsopimusten käyttökohteet vaihtelevat rahoitusmarkkinoista energiamarkkinoihin sekä yritysten sisäisiin riskienhallinta- ja likviditeettaprosesseihin. Ne tarjoavat vastapuoliriskin vähentämisen, parantuneen likviditeetin hallinnan ja kustannussäästöt, mutta kantavat myös oikeudellisia ja operatiivisia riskejä riippuen sovelletusta lainsäädännöstä.