neonatalikauteen

Neonatalikausi tarkoittaa vastasyntyneen elämän ensimmäisiä 28 päivää syntymästä. Kansainvälisissä ohjeissa neonataalikausi määritellään yleensä 0–28 päivän jaksona, jonka aikana tapahtuu biologinen sopeutuminen ulkomaailmaan sekä varhaisvaiheen terveydenhuolto ja seuranta. Neonataalikauden merkittävät tapahtumat liittyvät sekä elintoimintojen stabiloitumiseen että varhaiseen kasvun ja kehityksen aloitukseen.

Tässä ajanjaksossa vastasyntyneen elimistö mukautuu syntymän aiheuttamiin muutoksiin. Hengitysorganit avaantuvat, verenkierto sopeutuu planetaarisiin verenpaineisiin ja sulkeutuvat sikiöaikana toimineet sulkutiet, kuten foramina ovale ja ductus arteriosus. Lämpötilan säätely ja ravitsemus ovat keskeisiä, ja hypotermia tai hypoglykemia voivat olla riskitekijöitä, erityisesti ennenaikaisille tai sairaille vauvoille. Syntyhetkellä tehdään usein Apgar-pisteytys 1 ja 5 minuutin kohdalla elintoimintojen tilan nopeaksi arvioimiseksi.

Hoitokäytännöt neonataalikaudella painottavat alhaisen riskin vastasyntyneiden suojaa ja varhaista tunnistamista. Terveellisen vastasyntyneen ensiarviointi sisältää lämpimän, rauhallisen ympäristön, ihokontaktin, imetys- tai ravitsemussuunnitelman sekä varhaisen seurannan. Ensimmäisinä tunteina ja päivinä painotetaan normaalin hengityksen, kiinteytymisen ja ravinnon turvaamista sekä perheen mukaan ottamista hoitoon.

Yleisimmät neonataalikauden ongelmat ovat pretermismi ja sen komplikaatiot, syntymäperäinen asfyksia, infektiot, hengitysvaikeudet ja hoidettavat keltaiset ilmiöt, sekä synnynnäiset poikkeavuudet. Neonataalissa hoidossa käytetään tulkintoja kuten vastasyntyneen seulonnat, kuulon seulonta sekä tarvittaessa rokotteet ja kliiniset tutkimukset. Varhainen tunnistus ja hoito sekä vanhempien koulutus ovat olennaisia neonatalikauden terveyden edistämisessä.