Hengitysorganit

Hengitysorganit ovat biologisia rakenteita, joiden avulla organismit voivat vaihtaa kaasuja ilmakehän tai veden kanssa. Yleisimmin tämä tarkoittaa hapen ottamista ja hiilidioksidin poistamista. Eri eläinkunnilla on monenlaisia hengitysorganeilta, jotka ovat sopeutuneet niiden elinympäristöön ja aineenvaihduntaan.

Nisäkkäillä, linnuilla ja useimmilla matelijoilla on keuhkot, jotka ovat monimutkaisia, paisumattomia rakenteita. Ilma kulkee nenän, nielun, kurkunpään, henkitorven ja keuhkoputkien kautta keuhkoihin, missä kaasujen vaihto tapahtuu pienissä rakkuloissa nimeltä alveolit. Lihakset, kuten pallea ja kylkivälilihakset, säätelevät hengitysliikkeitä.

Sammakoilla ja muilla sammakkoeläimillä on sekä keuhkot että ihohengitys. Niiden keuhkot ovat suhteellisen yksinkertaisia, ja ne voivat saada merkittävän osan hapestaan kostean ihonsa läpi. Kalat käyttävät kiduksia, jotka ovat ohuita, filamenttimäisiä elimiä, jotka poimivat liuenneen hapen vedestä. Vesi virtaa suun kautta kidusten yli ja poistuu kiduskansien kautta.

Hyönteisillä on trakeaalijärjestelmä, joka koostuu verkostosta pieniä putkia nimeltä trakeat, jotka ulottuvat kehon läpi. Nämä putket avautuvat ilmarakoihin eli stigmoihin kehon pinnalla, ja happi kulkeutuu suoraan kudoksiin. Yksisoluisilla organismeilla ja joillakin pienillä selkärangattomilla kaasujen vaihto tapahtuu suoraan solukalvon läpi diffuusion avulla.