nanosuodatusta

Nanosuodatus, eli nanofiltration, on paineella ajettava kalvoteknologia, jossa käytetään puoliläpäiseviä kalvoja, joiden huokoskoko on tyypillisesti noin 1 nanometri. Teknologia sijoittuu ultrafiltraation ja käänteisosmoosin välimaastoon ja mahdollistaa sekä suurten molekyylien että joidenkin ioneiden erotus. Kalvon rejektiokyky riippuu sekä koosta että varauksesta, joten monimutkaiset erot voidaan saavuttaa osittain sekä molekyylien koon että ionivivauksen perusteella.

Nanofiltraatiin liittyy tyypillinen MWCO-arvon eli molekyylimassaporukon pienehkö arvo, noin 200–1000 Da, ja pienten ionien läpäisy voi vaihdella. Yleisesti se poistaa tehokkaasti monivalentteja ioneja (kalsium-, magnesium- ja muita suoloja) sekä suuria orgaanisia molekyylejä ja väriaineita, mutta monovalentit ionit kuten natrium kulkevat usein läpi osittain. Tämän vuoksi nanosuodatus soveltuu erityisesti veden pehmentämiseen, orgaanisten saasteiden vähentämiseen sekä esikäsittelyyn käänteisosmoosille.

Käyttökohteita ovat kaupungin ja teollisuuden vesien käsittely, veden kovuuden poisto, orgaanisten epäpuhtauksien ja väriainetasojen vähentäminen sekä joissakin elintarvike- ja juomateollisuuden prosesseissa. Lisäksi sitä hyödynnetään esikäsittelynä RO-prosesseille ja erityisesti sovelluksissa, joissa tarvitaan osittais-desalination tai kemialliselta tasoltaan vakiintunutta rejektiota.

Haasteisiin kuuluvat kalvon ennenaikainen likaantuminen (fouling) ja skaalautuminen sekä tarpeen mukaiset puhdistukset ja kalvokustannukset. Paineet ovat yleensä kohtuullisia (noin 5–25 bar brackish-vesien käsittelyssä; teollisissa sovelluksissa ne voivat olla korkeampia), mikä tekee nanosuodatuksesta energiatehokkaamman vaihtoehdon osittaisiin suodatuksiin verrattuna.