naapuriatomissa

Naapuriatomit ovat kemiallisessa järjestelmässä toisiaan lähinnä olevia atomeita. Naapuruus määritellään yleisesti koordinaatioluvun avulla: ensimmäiset naapuriatomit ovat atomin lähimmät ympäristöt ja muodostavat sen ensisijaisen naapuriryhmän; seuraavat kerrokset muodostavat toisen ja sitä seuraavien ympäristöt. Koordinaatioluku kertoo, kuinka monta naapuritomia tavallisesti on atomin ympärillä kyseisessä rakenteessa.

Rakenteen mukaan naapurien määrä ja geometria vaihtelevat. Diamond-kideissä, kuten hiiltä tai piistä, jokaisella atomilla on neljä ensimmäistä naapuria, muodostaen tetraedrisen ympäristön. Metallien kide-rakenteissa kuten FCC- ja HCP- rakenteissa kullekin atomille on tyypillisesti 12 ensimmäistä naapuria. BCC-rakenteessa koordinaatio on 8. Ioniyhdisteissa naapurit ovat usein vastakkaisvarauksia; NaCl-tyyppisissä kideissä Na+ ympäröivät kuusi Cl- ionia ja päinvastoin.

Määrittelyyn ja mittaukseen käytetään sekä kokeellisia että teoreettisia menetelmiä. Röntgen- tai neutronidiffraktio sekä EXAFS antavat tietoa lähimmistä ympäristöistä. Teoreettisesti ja simuloinneissa naapuriluettelo voidaan muodostaa leikkausetäisyyden tai RDF:n (radiaalijakaumafunktio) ensimmäisen minimin perusteella.

Naapurien ympäristö vaikuttaa materiaaleihin ominaisuuksiin kuten sidoksiin, mekaaniseen lujuuteen, vibratioihin ja diffuusioprosesseihin. Esimerkkeinä: diamond-kideessä hiili on neljän naapurinsa ympäröimä; FCC- ja HCP-metalleissa koordinaatio on 12; NaCl-tyyppisissä ioneissa koordinaatio on 6.