määräaikaisista

Määräaikaisista viittaa Suomessa työsuhteisiin, joissa työntekijä sitoutuu tekemään töitä määrätyn ajan tai tietyn projektin loppuun saakka. Näin ollen kyseessä ovat määräaikaiset työsopimukset, joilla työntekijän asema on tilapäinen ja työnantajalla on selvä, rajattu tarve.

Lainsäädäntö ja perusteet määräaikaisuudelle perustuvat työsopimuslakiin sekä sovellettaviin työehtosopimuksiin. Määräaikainen sopimus on sallittu vain perustellulla syyllä, kuten tilapäinen tarve työvoimalle (esimerkiksi projektityö), sijaisuus toisen työntekijän poissa ollessa, sesonki- tai kausityö sekä koulutukseen tai harjoitteluun liittyvä tarve. Sopimukseen on tavallisesti kirjattava kesto sekä sovittu päättymispäivä tai tapauskohtainen lopetusehto.

Käytännössä määräaikaiset työsuhteet jaetaan tyypillisesti sijaisuuksiin, projektiluontoiseen työön sekä kausityöhön. Sopimuksen sisällössä voidaan sopia työtehtävät, palkka, työaika sekä muut sovellettavat ehdot. Määräaikaiset työntekijät nauttivat samasta lainsäädännön ja mahdollisesti sovittujen työehtojen piiristä kuin pysyvästi palkatut työntekijät. Joissain tilanteissa työantajan käytäntöjen perusteella voidaan soveltaa samoja etuuksia kuin vakituisessakin henkilöstössä.

Päättyminen tapahtuu yleensä sopimuksessa sovitun lopettamispäivän mukaan. Ennen päättymistä voi olla mahdollisuus irtisanomiseen tai purkuun, jos ehdot sen sallivat. Määräaikaisia sopimuksia käytetään usein joustavuuden lisäämiseksi, mutta niiden käyttöön liittyy oikeudellisia ja käytännön huomioita, jotta työsuhde muodostuu oikeudenmukaiseksi ja ennakoitavaksi sekä työntekijälle että työnantajalle.

---