määrittelytapaukset

Määrittelytapaukset ovat määrittelytekniikka, jossa kohteen arvo tai ominaisuus annetaan useamman ehdon perusteella. Tyypillisesti kohde määritellään kokonaisuudessaan jakamalla tilanne eri tapauksisiin siten, että jokaiselle tapaukselle on erillinen määritelmä.

Tavan tärkein piirre on tapausjaon kattavuus ja yksiselitteisyys. Määritelmän on katettava kaikki mahdolliset tilanteet (exhaustive) ja mieluiten olla epäyhteensopivia tapauksia tai rajata käytäntö selkeästi esimerkiksi etukäteen määriteltyjen ehtojen kautta. Jos tapauksia on mahdollista päällekkäisti, voidaan käyttää prioriteettia tai määritellä "muulloin" tai vastaava poikkeus, jotta tulos on yksiselitteinen.

Käytännön esimerkki on absoluuttinen arvo: |x| = x, kun x ≥ 0; |x| = -x, kun x < 0. Toinen esimerkki on osittain määritelty funktio f(x) = { x, jos x ≥ 0; x^2, jos x < 0 }. Tällaiset määritelmät ovat yleisiä matematiikassa, logiikassa ja tietojenkäsittelytieteissä, missä monimutkaiset ilmiöt on käytännössä helpompi kuvata erilaisten ehtojen avulla.

Määrittelytapauksia vastaavat käsitteet ovat usein samankaltaisia kuin piecewise-määrittelyt tai case distinctions. Niitä käytetään myös ohjelmoinnissa ja formaaleissa spesifikaatioissa erottamaan erilaiset tilat tai syötteet.

See also: määrittely, piecewise-funktiot, case distinction, spesifikaatio.