määritteen

Määrite (määritteen) on käsite, jota käytetään pääasiassa määritelmissä määrittelemään termi tai ilmaus, jonka merkitys selostetaan. Sillä tarkoitetaan siis määritelmän määritettä, eli sitä osaa, joka antaa määriteltävän termin merkityksen. Määrite esiintyy erityisesti logiikassa, matematiikassa, filosofiassa sekä kieliopissa ja sanakirjakäytännöissä. Määritelmä koostuu yleensä kahdesta osasta: määritettävä termi (definiendum) ja määrite (definiens), jonka avulla termiä tarkennetaan.

Käytännössä määritelmä muodostuu siis kahdesta osasta. Esimerkiksi määritelmä "parillinen luku" koostuu määritettävästä termistä (parillinen luku) ja määitteestä (luku, joka on jaollinen kahdella). Määrite antaa merkityksen ja usein tarkentaa, millaisia luvut kuuluvat määritelmään. Hyvä määritelmä on selkeä, ei-kiertävä ja sisältää tarpeelliset ja riittävät kriteerit määritelmän pääkohdille.

Määrite voidaan käyttää eri tarkoituksiin. Laskentatieteissä ja matematiikassa määritteiden tavoitteena on täsmällisyys ja mahdollisuus todentaa, että määritelmä kattaa nimenomaisen ilmiön. Kielitieteessä ja sanakirjoissa määrite kuvaa sanan merkityksen ja käyttöyhteyden. Filosofiassa ja logiikassa korostuvat määritteiden perusteellisuus ja välttäminen väärinkäytöksiltä, kuten määritelmän kiertävässä perustelussa.

Yleisesti ottaen määrite on määritelmän ydin, joka mahdollistaa termin tarkkailevan ja yhteisesti ymmärretyn merkityksen. Määritteen oikea käyttö edellyttää selkeyttä, välttävän kiertyvyyden sekä sopivaa tarkkuutta kontekstissa.