määritelmätyypit

Määritelmätyypit ovat tapoja jäsentää ja luoda käsitteiden merkityksiä. Ne auttavat erottamaan, miten termit määritellään eri tarkoituksiin ja millaisia kriteereitä käytetään. Yleisimmät tyypit ovat sanakirjamainen määritelmä, joka kuvaa kielen nykyistä käyttöä ja hyväksyttyä merkitystä; stipulatiivinen määritelmä, jolla annetaan termille uusi erikseen määritelty merkitys tiettyä keskustelua varten; tarkentava (precising) määritelmä, joka kaventaa epäselvyyksiä tai selkeyttää kriteerejä; teoreettinen määritelmä, joka rakentuu teorian käsitteille ja tuottaa määritelmän niiden perusteella; toiminnallinen (operational) määritelmä, jonka avulla ilmiö havaitaan tai mitataan; ostensiivinen määritelmä, jossa termi määritellään osoittamalla esimerkkejä; sekä klassinen genus proximum ja differentia -määritelmä, jossa termi asetetaan suvun ja erottaen sen erikoispiirteellä määriteltyyn tilaan. Lisäksi deskriptivinen ja preskriptivinen näkökulma voivat vaikuttaa määritelmän tarkoitukseen: deskriptiivinen määritelmä kuvaa käyttöä nykytilassa, preskriptivinen taas ohjaa käyttöä. Määritelmätyyppien valinta riippuu kontekstista, tarkoituksesta ja akateemisesta tai käytännön tarpeesta. Hyvin laadittu määritelmä on selkeä, vakiintunut ja vähemmän tulkinnanvarainen, ja se pyrkii välttämään yleiskäyttöä rajoittavia tai avoimia määritelmänankoja.