mäkihidastusta

Mäkihidastusta on suomenkielinen termi, joka kuvaa nopeuden vähentämistä mäkisessä laskettelussa ja muussa lumiliikunnassa. Siihen sisältyy sekä hallittujen liikkeiden että reitin suunnittelun avulla tapahtuvaa nopeuden pienentämistä että lumipinnan kitkan hyödyntämistä. Termiä käytetään enimmäkseen arkipuheessa, harrastajatasolla ja koulutuksissa; se ei ole virallinen tekninen määritelmä, vaan kuvaustapa yleiselle ilmiölle.

Keskeisiä keinoja mäkihidastuksessa ovat hallitut kaartot ja linjanvaihdot sekä kehon massan ja painon siirtäminen siten, että nopeus pienenee. Myös kehon asento, polvien ja nilkkojen taivutus sekä oikea keskivartalon tuki vaikuttavat. Kitka syntyy lumipinnasta ja varusteista, ja sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi säätämällä suksien jäykkyyttä sekä niin, että alustan ominaisuudet tukevat hidastamista. Olosuhteet, kuten lumiolosuhteet, jää, kosteus ja lämpötilat, vaikuttavat hidastumisen tehokkuuteen.

Käytännössä mäkihidastusta harjoitellaan laskettelukentillä ja rinteillä sekä kilpa- että harrastevalmennuksessa. Se liittyy turvallisuuteen ja kontrolliin rinteessä, ja huono hallinta voi johtaa kaatumisiin tai loukkaantumisiin. Opetuksessa korostetaan oikeaoppisia liikkeitä, tilan havainnointia sekä tilannesidonnaista päätöksentekoa. Termi on erityisesti suomalaisessa keskustelussa yleinen kuvausväline ilmiölle, eikä sillä ole laajaa, kansainvälistä standardointia.