muovausta

Muovausta tarkoitetaan materiaalin plastista muokkautumista siten, että sen muoto voidaan muokata ennen kiinteytymistä tai kovettumista. Se kattaa sekä taiteelliset ja käsityön muovausmenetelmät että teolliset muovausprosessit, joissa raaka-aine muotoillaan muottien tai muottijärjestelmien avulla.

Etymologisesti muovaus tulee verbista muovata, joka tarkoittaa muotoilemista. Käsite liittyy yleisesti prosessiin eikä pelkästään materiaaliin, vaikka käytännössä muovausta sovelletaan moniin eri aineisiin kuten saveen, keramiikkaan, polymeri- ja metallimateriaaleihin sekä lasiin.

Tekniikat ja prosessit jakautuvat käsimuovaamiseen ja teolliseen muovaamiseen. Käsimuovauksessa aine muokataan käsin ja välinein, kuten sormin, lastoilla ja muotin avulla; yleisiä käyttökohteita ovat savi, massat ja polymeeriset aineet sekä pyöreä kiertäminen keramiikassa. Teollisessa muovaamisessa raaka-aine muotoillaan muottiin paineen ja lämpötilan avulla. Yleisimmät menetelmät ovat ruiskuvalu, puristusmuovaus ja ekstruusio, sekä näitä seuraavat lämpö- ja kemialliset käsittelyt.

Materiaaleina muovausta käytetään savea, kipsiä, keramiikkaa sekä polymeerejä, muoveja, lasia ja joissain tapauksissa metalleja. Sovellukset kattavat taide- ja käsityöteokset (patsaat, keramiikka, korut), arkkitehtuuri- ja prototyyppisuunnittelun sekä teollisen tuotannon osatekijät esimerkiksi kuluttajatuotteissa, elektroniikassa ja autoalalla.

Historia: Muovaus on yksi vanhimmista käsityötekniikoista; saven ja keramiikan esineet tunnetaan jo muinaisista ajoista. Teollinen muovaus kehittyi 1800– ja 1900-luvuilla materiaalien ja muottiteknologian kehityksen myötä, mikä mahdollisti monimutkaisten muotojen ja massatuotannon.

---