munuaistiehyeitä

Munuaistiehyeet ovat munuaisten nefronien putkimaisia rakenteita, joiden päätehtävänä on muokata glomerulaarisesti suodatettu neste sekä palauttaa elimistölle tarvitsemansa aineet vereen ja erittää haitallisia aineita virtsaan. Ne sijaitsevat munuaisen kuorikerroksessa ja ytimessä ja muodostavat polun, jonka varrella tapahtuu takaisinimeytymistä sekä erittymistä.

Tiehyeet voidaan jakaa neljään pääsegmenttiin: proksimaalinen tubulus, Henlen silmukka, distaalinen tubulus ja keräysputket. Proksimaalinen tubulus on suurin takaisinimeytymisen paikka: sen epiteeli on mikrovillilla ja runsasmitoittunut, ja se palauttaa suuret osat vedestä, natriummista, kloridista sekä glukoosista ja aminohapoista. Apikaaliset kuljetukset hoituvat muun muassa SGLT1/2- ja NHE3-proteiineilla, kun taas basolateraalinen Na+/K+-ATPase mahdollistaa ionien siirron vereen.

Henlen silmukka muodostaa munuaisten osmoottisen gradientin. Descending-linja (alakaarre) läpäisee vettä, kun taas ascending-linja (ylähaara) on vettä vähemmän läpäisevä ja aktiivisesti kuljettaa ioneja Na+, K+ ja Cl−:a NKCC2-kontotransportterin avulla. Tämä gradientti mahdollistaa veden uudelleenimeytymisen ja medullaarisen gradientin ylläpitämisen.

Distalinen tubulus säätelee lopullista natriumin ja veden takaisinimeytymistä NCC-kontotransportterin kautta, ja aldosteroni tehostaa natriumin takaisinimeytymistä. Keräysputkissa esiintyvät principal- ja intercalated-soluja; veden reabsorptio tapahtuu pääasiassa vasopressiinin säätämän AQP2-kanavien kautta. Putkistot osallistuvat myös happo-emästasapainon säätelyyn erittämällä H+ ja bicarbonateja.

Merkitys ja kliininen näkökulma: Munuaistiehyeet ovat keskeisiä nestetasapainon, elektrolyyttien ja pH:n säätelyssä. Tubulaarivauriot voivat häiritä näitä toimintoja, ja diureetit kohdistuvat usein tiettyihin tubulussegmentteihin lisäämällä virtsantuotetta.