mumifiointikäytännöissä

Mumifiointikäytännöt viittaavat erilaisiin menetelmiin, joita on käytetty ihmisten tai eläinten ruumiiden säilyttämiseksi hajoamiselta. Tunnetuimpia ovat muinaisten egyptiläisten käyttämät menetelmät, joissa ruumiit käsiteltiin erityisillä aineilla ja käärittiin pellavakankaisiin. Tämän prosessin tarkoituksena oli säilyttää ruumis tuonpuoleista elämää varten. Egyptiläinen mumifiointi sisälsi useita vaiheita, kuten sisäelinten poistamisen, ruumiin kuivaamisen suolalla ja sen täyttämisen esimerkiksi mausteilla tai sahanpurulla.

Muita kulttuureja, jotka harjoittivat mumifiointia, ovat esimerkiksi eteläamerikkalaiset chincha-intiaanit ja tietyt Aasian kansat. Chincha-intiaanit käyttivät kuivausta ja palsamointia, ja heidän mumioitaan säilytettiin usein luolissa. Luonnollisia mumifiointimenetelmiä on esiintynyt myös alueilla, joilla ilmasto on erityisen kuiva tai kylmä, kuten soissa tai jäätiköissä. Tällöin ruumiit ovat säilyneet luonnollisesti ilman ihmisen tekemää käsittelyä.

Myös eläimiä on mumifioitu eri syistä, usein osana uskonnollisia rituaaleja tai lemmikkien muistoksi. Esimerkiksi muinaisessa Egyptissä monet eläimet, kuten kissat ja ibis-linnut, mumifioitiin ja haudattiin yhdessä ihmisten kanssa. Mumifioinnin käytännöt vaihtelevat suuresti kulttuurin, ajan ja käytettävissä olevien resurssien mukaan, mutta yhteisenä tavoitteena on ollut ruumiin säilyttäminen ajan hammasta vastaan.