morfosyntaktiset

Morfosyntaktiset ilmiöt kuvaavat kielten rakenteellisia piirteitä, joissa morfologia ja syntaksi ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa. Morfologia tarkoittaa sanojen taivutusta, affiksien lisäämistä ja sanojen sisäisiä muotoja, kun taas syntaksi käsittää lauseiden rakennetta ja sanojen suhteita. Morfosyntaktiset piirteet kertovat, miten kieli ilmaisee roolit kuten subjekti ja objekti sekä aikamuodon, modaalisuuden ja näkökulman kieliopillisin merkein.

Kielet voivat painottaa morfologiaa tai syntaksia, tai käyttää molempia yhdessä. Agglutinatiivisissa ja fusionalisissa kielissä morfologialla on usein suuri rooli lauseen ilmaisussa, jolloin sanajärjestyksellä on enemmänkin vapauttavaa tehtävää. Erilaiset rakenteet, kuten nominatiivin–akkusatiivinen tai ergatiivin–absolutiivinen järjestelmä, vaikuttavat siihen, miten roolit merkitään ja miten lauseet rakentuvat.

Esimerkkejä morfosyntaktisista ilmiöistä ovat tapa, jolla kieli merkitsee suhteen subjektin ja objektin välillä, sekä kuinka aikamuoto, aspekti ja mood ilmenevät sekä morfologisesti että syntaktisesti. Lisäksi ilmiöt kuten evidentialiteetti ja modaalisuus voivat näkyä sekä affiksis- että lauserakenteellisina ratkaisuina.

Morfosyntaktinen tutkimus on kielitieteen osa-alue, joka yhdistää morfologian ja syntaksin näkökulmat kielten analyysissä sekä typologisessa ja tekstuaalisessa tutkimuksessa. Tarkastelun kohteena ovat sekä yksittäiset kielet että kieliryhmien yleiset suunnat sekä havainnot, miten kielet hallitsevat merkityksiä ja rooleja lauseissa.