moottoritekniikan

Moottoritekniikka on mekaniikan ja energiatekniikan ala, joka käsittelee moottoreiden suunnittelua, kehittämistä ja toimintaa sekä energian muuntamista mekaaniseksi työksi. Keskeisiä sovelluksia ovat sisäisen palamisen moottorit ja turbomoottorit sekä näiden polttoainejärjestelmät ja voimansiirrot, joita voidaan soveltaa autoissa, ilmailussa, meriliikenteessä ja teollisissa energiantuotantoratkaisuissa.

Skeemat ja osa-alueet kattavat termodynamiikan ja palamisen perusteet, polttoainejärjestelmät, jäähdytys ja voitelu, päästöjen hallinta sekä moottorin suorituskyky, luotettavuus ja elinikä. Tutkimuksessa yhdistetään laskenta-, simulointi- ja kokeelliset menetelmät sekä testauslaboratoriot.

Historia ulottuu 1800-luvulle: Otto-moottorin (1876) ja Diesel-moottorin (1897) kehittäminen muodosti alan perustan. Lentokoneiden suihkuturbiinit yleistyivät 1930-luvulla, ja viime vuosisadan lopulla sekä nykyään moottoritekniikassa on korostunut elektrifiointi, hybrideiden kehittäminen sekä vaihtoehtaisten polttoaineiden ja päästörajoitusten hallinta.

Työ kohdistuu autojen, lentoliikenteen, meriliikenteen ja teollisten energialähteiden moottorijärjestelmiin. Trendit vaikuttavat suunnitteluun: pienemmät, tehokkaammat moottorit, turbo- ja kompressoriteknologiat, päästöjen vähentäminen, teräksen ja jäykkyyden kehittäminen, sekä digitaalinen suunnittelu kuten simuloinnin ja digitaalisten kaksosten käyttö. Uudet polttoaineet (bio- ja synteettiset polttoaineet) sekä sähkö- ja hybridi-voimanlähteet vaikuttavat kokonaisuuteen.

Koulutus ja tutkimus: useimmat yliopistot ja teknilliset korkeakoulut tarjoavat insinööri- tai diplomi-insinööriopintoja moottoritekniikassa osana mekaniikka- tai energiatekniikan koulutusohjelmia. Keskeisiä kursseja ovat termodynamiikka, fluidimekaniikka, palaminen, lämpö- ja virtauslaskenta, voitelu, jäähdytystekniikka sekä säätötekniikka. Työmahdollisuudet sijoittuvat autoteollisuuteen, ilmailu- ja meriteollisuuteen sekä tutkimus-, kehitys- ja testauslaboratorioihin.