moottorinohjausjärjestelmän

Moottorinohjausjärjestelmä on ajoneuvon moottorin toimintojen hallintaan käytettävä elektroninen järjestelmä, jonka tehtävänä on säädellä polttoaineen ruiskutusta, sytytystä sekä muita toimenpiteitä optimoidakseen tehon, polttoaineenkulutuksen ja päästöt. Järjestelmän ydin on moottorinohjainyksikkö (ECU tai ECM), joka vastaanottaa signaaleja useista antureista ja ohjaa toimilaitteita.

Yleisimmät mittaus- ja ohjauskomponentit ovat: ilman määrän tai ilma-massa (MAF) sekä ilmanpaine (MAP) -anturit, imusarjan lämpötila, moottorin lämpötila, kampi- ja nokka-akselin sijainnin sekä sytytysajankohtaanturit, sekä lambda-/hapetunnistin päästöjen säätelyyn. Toimilaitteita ovat polttoaineen ruiskutussuuttimet, sytytystulpat/sytytysyksiköt sekä mahdolliset EGR-, VVT- ja säätösolenoidit. Järjestelmä käyttää suljettua säätöä, karttoja sekä adaptiivista oppimista ja tarjoaa sekä suorituskykyä että päästöjen hallintaa.

Nykyajoneuvoissa moottorinohjaus on kytketty CAN-väylään ja integroituna kokonaisvaltaiseen ajoneuvojen ohjausjärjestelmään. OBD- ja vikadiagnostiikka mahdollistavat virheiden havaitsemisen sekä päästöjen seurannan. Välineiden ohjelmointi ja räätälöinti tapahtuvat sekä teollisesti että jälkiasenteisesti.

Historia: elektroninen polttoaineenruiskutus yleistyi 1980-luvulla; OBD-II -standardit vakiintuivat 1990-luvulla. Nykyjärjestelmät ovat monimutkaisia ja kehittyneitä, ja niissä on useita ECU:ita sekä laajat anturi- ja toimilaitteistot.