monoteistisista

Monoteistisista uskonnoista käytetään termiä niistä perinteistä ja opeista, joissa uskotaan yhteen Jumalaan. Monoteismin ydin on Jumalan ykseys: Jumala on ainoa todellinen jumaluus, luoja, ylläpitäjä ja moraalisen järjestyksen lähde. Palvonta kohdistuu tähän Jumalaan, ja muita jumaluuksia tai idoleita voidaan pitää harhaoppina tai toissijaisina ilmentyminä.

Historia ja laajuus: monoteismi kehittyi ja muovautui monessa yhteydessä. Varhaisimmat selkeät esimerkit ovat Lähi-idän perinteissä, kuten juutalaisuudessa, jossa Jumala on yksinpalvottu ja liiton keskeinen tekijä. Kristinusko ja islam ovat myöhemmin laajentaneet ja muokanneet käsityksiä Jumalan ykseydestä: kristinusko korostaa yhtä Jumalaa, joka ilmenee kolmessa persoonassa, mutta on silti yksi Jumala; islam ilmaisee Jumalan ykseyden tiiviin ja yksiselitteisen opinkappaleen. Muita nykyajan monoteistisia liikkeitä ovat sikhismi, jossa korostetaan yksinolevaa Jumalaa, sekä bahá’í-uskonto, joka painottaa Jumalan ykseyttä ja universaalia ilmestystä.

Nykytilanne: monoteistisia uskontoja harjoitetaan ympäri maailman suurissa väestöryhmissä. Niissä on erilaisia pyhiä kirjoja, profeettoja ja rituaaleja sekä muodollisia moraalisia ohjeita. Joissakin perinteissä esiintyy henoteistisia tai monoteistisia näkemyksiä, ja tulkinnat Jumalan ykseydestä voivat vaihdella kulttuurisesti.