monomeerimolekyyleihin

Monomeerimolekyyleihin viittaa yleensä kemiassa pieniin, toistuviin molekyyliyksiköihin, jotka voivat liittyä toisiinsa muodostaen suurempia polymeeriketjuja. Monomeerit ovat polymeerien rakennuspalikoita. Ne ovat yleensä pieniä orgaanisia molekyylejä, joissa on tiettyjä toiminnallisia ryhmiä, jotka mahdollistavat niiden reagoimisen muiden monomeerien kanssa.

Yleisin monomeerien tyyppi on sellainen, joka voi osallistua polymerointireaktioon, jossa monomeerit liittyvät toisiinsa muodostaen pitkiä polymeeriketjuja. Tämä voi tapahtua eri mekanismeilla, kuten additiopolymeroinnilla tai kondensaatiopolymeroinnilla. Additiopolymeroinnissa monomeerit liittyvät toisiinsa ilman pienempien molekyylien poistumista, kun taas kondensaatiopolymeroinnissa tapahtuu samalla pienempien molekyylien, kuten veden, poistumista.

Esimerkkejä monomeereistä ovat etyleeni, joka polymeroituu polyeteeniksi, vinyylikloridi, joka polymeroituu polyvinyylikloridiksi (PVC), ja ammoniakkimonomeeri, joka muodostaa polymeerejä. Myös luonnossa esiintyviä makromolekyylejä, kuten proteiineja ja nukleiinihappoja, voidaan pitää polymeereinä, joiden monomeerejä ovat aminohapot ja nukleotidit. Monomeerien valinnalla ja niiden reaktio-olosuhteilla on ratkaiseva merkitys syntyvän polymeerin ominaisuuksien määrittämisessä.