moniälykkyysteoria

Moniälykkyysteoria on Howard Gardnerin 1983 esittelemä teoria, joka kyseenalaistaa perinteisen näkemyksen älykkyydestä yhtenä yleisenä kognitiivisena kykynä. Sen sijaan Gardner ehdottaa, että on olemassa useita itsenäisiä älykkyyden muotoja, jotka ilmenevät eri ihmisillä eri tavoin ja eri tasoilla. Teoria pyrkii selittämään, miksi ihmiset ovat lahjakkaita eri aloilla ja miksi perinteiset älykkyystestit eivät välttämättä tavoita kaikkia ihmisen kognitiivisia kykyjä.

Gardner on alun perin tunnistanut kahdeksan eri älykkyyden muotoa: kielellinen, loogis-matemaattinen, spatiaalinen, musiikillinen, kehon-liikunnallinen, interpersonaalinen, intrapersonaalinen ja naturalistinen älykkyys. Myöhemmin hän on harkinnut myös muita älykkyyden muotoja, kuten eksistentiaalista älykkyyttä. Kukin älykkyyden muoto toimii suhteellisen itsenäisesti, mutta ne voivat myös vuorovaikuttaa keskenään monimutkaisilla tavoilla. Esimerkiksi kielellinen ja musiikillinen älykkyys voivat yhdistyä runoutta tai laulujen sanoituksia luotaessa.

Moniälykkyysteorian sovellukset ovat yleisimmin nähtävissä koulutusjärjestelmässä. Teoria rohkaisee opettajia käyttämään monipuolisia opetusmenetelmiä, jotka pyrkivät aktivoimaan ja kehittämään kaikkia oppilaiden älykkyyden muotoja. Sen sijaan, että keskityttäisiin ainoastaan kielelliseen ja loogis-matemaattiseen älykkyyteen, painopistettä voidaan laajentaa taiteisiin, liikuntaan ja sosiaalisiin taitoihin. Teoria on vaikuttanut pedagogisiin käytäntöihin ympäri maailmaa pyrkimyksenään edistää yksilöllistä oppimista ja tunnistaa erilaisia lahjakkuuksia.