monikkoinstrumentaali

Monikkoinstrumentaali on kielitieteellinen käsite, jota käytetään kuvaamaan instrumentaalin tapauksessa esiintyvää monikkomuotoa. Se liittyy siihen, miten keino- tai seurakonteksti ilmenee silloin, kun kyseessä on useampi kohde. Termi ei ole vakiintunut osa suomen kielen kielioppia, vaan sitä käytetään lähinnä vertailevassa kielitieteessä ja historiallisissa tutkimuksissa.

Eri kielissä instrumentaalin monikkomuodon muodostuminen vaihtelee. Joissakin kielissä instrumentaali saa omat monikkomuotonsa taivutuspäätteineen, kun taas toisissa monikkomuoto ilmaistaan periphrastisesti prepositioiden avulla ja taivutetun sanan yhdistelmällä. Esimerkkejä kielistä, joissa instrumentaalin monikkomuotoa on tutkittu, ovat slaavilaiset kielet sekä joidenkin baltian kielten ryhmät, ja lisäksi monissa muissa kieliperheissä instrumentaalin monikkomuodot on rakennettu eri tavoin. Yleisesti monikkomuoto instrumentaalin ilmaisussa riippuu kielestä ja sen taivutussäännöistä: jotkut käyttävät omia monikkomuotoisia pääteitä, toiset rakenteita tai periphrastisia ratkaisuja.

Monikkoinstrumentaali-käsitettä tarkasteltaessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten instrumentaalimerkintä syntaksissa ja semantiikassa yhdistyy muihin ilmiöihin, kuten prepositioihin ja sanajärjestykseen. Koska termi ei ole kaikkialla vakiintunut, sen käyttö vaatii selkeää kontekstia lähde- ja kielikohtaisesti.