mollifunktiot

Mollifunktiot ovat tonal-harmonian käsite, joka kuvaa mollissa esiintyvien sointujen toimintoja suhteessa tonaaliseen keskukseen. Kuten duurissakin, mollissa on kolme pääfunktiota: tonaalinen (i), subdominantti ja dominanta. Mollin ilmentymä riippuu siitä, käytetäänkö luonnollista mollia, harmonista mollia vai melodista mollia, ja tätä kautta miten sointujen ilmaisut muodostuvat.

Tonica on i-sävelen koti, joka palauttaa kadenssein. Subdominantti toimii tavallisesti iv-sointuna ja antaa siirtymän kohti dominantaa; sitä voidaan pitää myös presubdominanttina. Dominantti on usein V tai vii°, ja harmonisessa mollissa johtosävelen korottaminen tekee dominanssista vahvemman. Lisäksi III- ja VII-sävelet antavat mollille väriä ja voivat toimia modulaation tai välivirtauksien lähteenä. Luonnollisessa mollissa VII esiintyy usein suurena sointuna; harmonisessa mollissa johtosävelen muutokset korostavat dominantin ja kadenssin vaikutusta.

Mollifunktioiden ymmärtäminen auttaa analysoimaan kadensseja ja siirtymiä minor-tilaissa sekä klassisessa että populaarimusiikissa. Esimerkiksi yleiset molliprogressiot noudattavat samoja perusperiaatteita kuin duurissa, mutta mollimuodon ominaisuudet antavat sointuliikkeelle oman sävynsä. Mollifunktioita käytetään sekä musiikin rakenteen ymmärtämiseen että sen ilmaisuvoiman tulkitsemiseen eri tyyleissä.