molekyylipolaarisuudesta

Molekyylipolaarisuus kuvaa sitä, miten tasaisesti atomien välinen elektronitiheys jakautuu molekyylissä. Molekyyli on polaarinen, jos sen atomien välillä on merkittäviä eroja elektronegatiivisuudessa, mikä johtaa varausten epätasaiseen jakautumiseen. Tämä epätasaisuus luo pysyvän dipolimomentin, jolloin molekyylillä on osittain positiivinen ja osittain negatiivinen pää.

Esimerkiksi vesimolekyyli (H2O) on polaarinen. Happiatomi on elektronegatiivisempi kuin vetyatomit, joten se vetää elektroneja itseensä. Tämä tekee happiatomin päästä osittain negatiivisen ja vetyatomien päistä osittain positiivisia. Vaikka yksittäiset vety-happi sidokset ovat polaarisia, molekyylin yleinen muoto (kulmikas) varmistaa, että dipolimomentit eivät kumoudu, vaan syntyy kokonaisdipolimomentti.

Toisaalta, molekyyli voi olla pooliton, vaikka siinä olisikin polaarisia sidoksia. Tämä tapahtuu, jos molekyylin symmetria on riittävän korkea, jolloin yksittäisten sidosten dipolimomentit kumoavat toisensa. Hiilidioksidi (CO2) on esimerkki tällaisesta poolittomasta molekyylistä. Vaikka hiili-happi sidokset ovat polaarisia, molekyylin lineaarinen muoto saa dipolimomentit kumoamaan toisensa.

Molekyylipolaarisuudella on suuri merkitys monissa kemiallisissa ja fysikaalisissa ilmiöissä, kuten aineiden liukoisuudessa, kiehumis- ja sulamispisteissä sekä kemiallisissa reaktioissa. Pooliset aineet pyrkivät liukenemaan poolisiin liuottimiin (kuten vesi), kun taas poolittomat aineet liukenevat poolittomiin liuottimiin (kuten heksaani).