modulaatiotekniikoina

Modulaatiotekniikat ovat keskeisiä signaalinkäsittelyssä ja tietoliikenteessä, sillä ne mahdollistavat tiedon siirtämisen kuljetussignaalin avulla. Yleisimmin käytettyjä modulaatiotekniikoita ovat amplitudi- ja taajuusmodulaatio. Amplitudimodulaatiossa (AM) informaatiosignaali muuttaa kuljetussignaalin amplitudia, kun taas taajuusmodulaatiossa (FM) informaatiosignaali muuttaa kuljetussignaalin taajuutta. Nämä tekniikat ovat olleet käytössä radiolähetyksissä jo pitkään.

Digitaalisessa tietoliikenteessä käytetään usein kehittyneempiä modulaatiotekniikoita, kuten vaihe- tai kvadratuuriamplitudimodulaatiota (PSK ja QAM). Vaihemodulaatiossa informaatio koodataan kuljetussignaalin vaiheeseen, kun taas QAM yhdistää sekä amplitudien että vaiheen muutoksia informaation esittämiseksi. Nämä tekniikat mahdollistavat suuremman tiedonsiirtonopeuden ja tehokkaamman kaistanleveyden käytön.

Lisäksi on olemassa muita modulaatiotapoja, kuten pulssikoodimodulaatio (PCM), jota käytetään analogisten signaalien digitalisointiin. PCM:ssä analoginen signaali otostetaan säännöllisin väliajoin ja jokainen otos kvantisoidaan digitaaliseksi arvoksi. Valinta käytettävästä modulaatiotekniikasta riippuu usein sovelluksen vaatimuksista, kuten halutusta tiedonsiirtonopeudesta, signaalin laadusta ja käytettävissä olevasta kaistanleveydestä.