modulaatiotapoja

Modulaatiotapoja ovat menetelmiä, joilla tieto muunnetaan siirrettäväksi signaaliksi. Ne mahdollistavat tiedon siirtämisen erilaisten kanavien kautta ja vaikuttavat sekä signaalin laadun että kanavan käyttökelpoisuuden. Modulaatiotapoja voidaan jakaa pääosin kahteen suureen ryhmään: analogisiin ja digitaalisiin.

Analogiset modulaatiot muuttavat signaalin ominaisuuksia sellaisenaan. Yleisimpiä ovat amplitudimodulaatio (AM), taajuusmodulaatio (FM) ja vaihemodulaatio (PM). AM muuttaa kantosignaalin amplitudia, FM muuttaa taajuutta ja PM signaalin vaihetta. Näillä tavoilla voidaan välittää ääni- tai muu signaalin alkuperäinen informaatio.

Digitaaliset modulaatiot siirtävät informaation Bitit tai symbolit siten, että signaali esittää erilaisia arvoja tai tiloja. Yleisimmät digitaaliset modulaatiomenetelmät ovat esimerkiksi amplitudivaihtelu (ASK), taajuusvaihtelu (FSK) ja vaihevaihtelu (PSK). Yhdistelmät kuten kvadratuurinen modulaatio (QAM) käyttävät sekä amplitudia että vaihetta useita tasoja ja mahdollistavat suuremman tiedonsiirtokyvyn samalla kaistalla. Lisäksi modernissa tiedonsiirrossa käytetään teknologioita kuten OFDM, joka jakaa tiedon useille orthogonaalisille alikanaville ja parantaa spektrin käyttöä sekä vastustuskykyä monikulmaiselle virheelle.

Modulaation valinta riippuu kanavan ominaisuuksista, halutusta tiedonsiirtonopeudesta, viiveestä ja häiriön sietokyvystä. Analogi- ja digitaaliset menetelmät sekä niiden yhdistelmät tarjoavat erilaisia etuja ja näkyvät käytännön sovelluksissa kuten radio- ja televisiolähetyksissä, mobiili- ja langattomissa verkostoissa sekä tietoliikenteessä.