modulaatioprosessit

Modulaatioprosessit, eli moduloimisprosessit, ovat tietoliikenteessä ja signaalinkäsittelyssä käytettäviä menetelmiä, joilla muokataan kantasignaalin ominaisuuksia informaatiota sisältävän modulaatiosignaalin avulla. Modulaation tarkoituksena on yleensä siirtää informaatiota tehokkaammin ja luotettavammin etäisyyden päähän, tai mahdollistaa useiden signaalien lähettäminen samanaikaisesti samassa taajuuskaistassa. Kantasignaali on yleensä korkeataajuinen aalto, joka itsessään ei kanna informaatiota. Modulaatiosignaali, eli informaatiota sisältävä signaali, vaikuttaa kantasignaalin johonkin ominaisuuteen.

Yleisimpiä modulaatiomenetelmiä ovat amplitudi- (AM), taajuus- (FM) ja vaihemodulaatio (PM). Amplitudimodulaatiossa modulaatiosignaali muuttaa kantasignaalin amplitudia. Taajuusmodulaatiossa modulaatiosignaali muuttaa kantasignaalin taajuutta, ja vaihemodulaatiossa puolestaan kantasignaalin vaihetta. Digitaalisessa siirrossa käytetään usein monimutkaisempia modulaatiotekniikoita, kuten kvadrature amplitude modulation (QAM) tai phase-shift keying (PSK), jotka mahdollistavat useiden bittien siirtämisen yhden symbolin aikana. Modulaatioprosessi tapahtuu lähettimessä, ja vastaava demodulaatioprosessi purkaa modulaation vastaanottimessa palauttaen alkuperäisen informaation. Oikean modulaatiomenetelmän valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten kaistanleveysrajoituksista, kohinan sietokyvystä ja siirtokapasiteetista.