mittekonkurents

Mittekonkurents, tai kilpailuttamiseen liittyvä rajoitus, on sopimuksellinen velvoite, jossa osapuoli sitoutuu olemaan harjoittamatta kilpailevaa toimintaa tietyn ajan, tietyllä alueella tai tietyn liiketoiminta-alueen sisällä. Tyypillisiä käyttökohteita ovat työntekijöiden ja liikekumppaneiden väliset sopimukset sekä yritysjärjestelyjä koskevat ehdot. Tavoitteena on suojata luottamuksellista tietoa, asiakassuhteita sekä yrityksen investointeja.

Keskeiset elementit ovat: rajoituksen kesto, maantieteellinen alue ja määritelty toimiala tai markkinasegmentti, jonka ulkopuolelle rajoitus ulottuu. Lisäksi sovelletaan määriteltyjä toimenpiteitä, kuten ei-toimittavan kilpailun kieltäminen, asiakkaiden siirtäminen tai uusien kilpailevien liiketoimien perustamisen välttäminen. Usein ratkaisevaa on korvaus: monissa oikeusjärjestelmissä kohtuullinen kompensaatiota koskeva vaatimus on olennaista, jotta rajoitus voisi olla pätevä.

Oikeudellinen asema vaihtelee maasta toiseen. Kohtuullisuus, tarkoituksenmukaisuus ja rajoituksen laajuus arvioidaan yleensä tapauskohtaisesti. Liialliset tai epäselvät rajoitukset voivat johtaa pätemättömyyteen tai riskikorvauksiin. Monissa oikeusjärjestelmissä mitkä tahansa rajoitukset eivät saa estää henkilön oikeutta harjoittaa ammatillista toimintaa kohtuuttomasti.

Käytännössä mittekonkurents voidaan korvata myös vaihtoehdoilla, kuten kilpailukiellon sijaan kilpailunrajoitus, ei-kilpailutietojen salaaminen (salassapito) tai asiakassuhteiden suojaaminen, sekä non-solicitation-säännöt. Mittekonkurents on tarkoitettu tasapainottamaan yrityksen liiketoiminnan suojaa ja yksilön oikeuksia sekä kilpailun vapauden ylläpitämistä.