mineralisoitumiseen

Mineralisoituminen on termi, jota käytetään kuvaamaan mineraalien muodostumista sekä geologisissa prosesseissa että biologisessa kontekstissa. Prosessi voi tapahtua liuoksista kiteytymällä (geologinen mineralisoituminen) tai organismien ohjaamana biomineralisaationa, jossa rakennetaan tukirankaa tai suojaavia kerroksia mineraaleista.

Biomineralisoitumisessa organismit tuottavat mineraaleja säätelemällä kiteytymistä ja hyödyntämällä orgaanisia matriiseja. Esimerkkejä ovat luiden ja hampaiden mineraalirakenne sekä kuorien muodostuminen kuorimoisissa eläimissä. Yleisimmät mineraalit ovat hydroksiapatiitti (kalsiumfosfaatti) sekä kalsiumkarbonaatti, ja biologisissa kudoksissa mineraali voi esiintyä monimutkaisissa muodoissa. Biomineralisoituminen mahdollistaa erilaisten, tarkasti muotoiltujen rakennemateriaalien syntymisen sekä kudosten mekaanisen keston.

Geologisessa mineralisoitumisessa mineraalit precipitoituvat liuoksista tai kaasusta, usein hydrotermisten nesteiden vaikutuksesta tai diagenettisten prosessien kautta. Tällöin voi muodostua kalkkikiviä ja travertiinia sekä erilaisia silikaatti- ja metallimineraaleja sisältäviä ore-esiintymiä. Prosessi voi liittyä sekä kertymä- että vuorovaikutusvaiheisiin kivilajiston ja vesistöjen ympäristötiedoissa.

Merkitys: Mineralisoituminen on keskeinen ilmiö sekä luonnonvarojen muodostumisessa että biologisessa kehityksessä. Sen ymmärtäminen auttaa geologiaa, paleontologiaa, ympäristötieteitä sekä biomateriaalien tutkimusta ja kehitystä.