mineraalipitoisuuksia

Mineraalipitoisuudet kuvaavat mineraalien määrää tietyssä matriksissä per massayksikkö tai tilavuusyksikkö. Yleisimmät mittayksiköt ovat mg/kg ja mg/L, mutta käytetään myös µg/g, µg/L sekä molaarisia arvoja. Pitoisuudet vaihtelevat suuresti riippuen mineraalista sekä matriksistä kuten elintarvikkeista, vedestä, maaperästä tai elimistön kudoksista. Ne voivat toimia ravitsemuksellisten tai ympäristötekijöiden indikaattoreina ja auttavat esimerkiksi ruokavalion suunnittelussa, vedenlaadun seurannassa sekä maaperän ja kasvien mineralisoitumisen arvioinnissa.

Mittausmenetelmät ovat usein ICP-OES, ICP-MS, AAS ja XRF, jotka soveltuvat useiden mineraalien määrittämiseen pienissä pitoisuuksissa. Näytteitä valmistellaan huolellisesti, usein kuivataan, murskataan ja liuotetaan sopiviin liuoksiin ennen analyysiä. Tulokset ilmoitetaan pitoisuuksina ja tulkitaan standardien sekä laadunvarmistuksen mukaisesti, ottaen huomioon mittausmenetelmän epävarmuudet.

Käytännön sovelluksia on monia: ravitsemustieteessä tarkastellaan mikroravinteiden ja makroravinteiden saantia; elintarviketeollisuudessa määritetään ravitsemusmerkintöjä; ympäristötutkimuksessa seurataan alkuaineiden kontaminaatiota; maaperäanalyysissä arvioidaan kasvien kasvua ja lannoitustarvetta. Pitoisuuksien tulkinnassa huomioidaan viitearvot, standardit ja näytteenottokäytännöt sekä mahdolliset matriksista aiheutuvat häiriöt.