metastaattiset

Metastaattiset kasvaimet ovat syövän etäpesäkkeitä, jotka syntyvät, kun syöpäsolut irtoavat primaarikasvaimesta ja leviävät verenkiertoon tai imusuonistoon sekä muodostavat uusia kasvaimia kauempana alkuperäisestä sijainnistaan.

Metastaattisen prosessin keskeiset vaiheet tunnetaan metastaattisen ketjun nimellä: primaarikasvaimen solut invasioivat ympäröivää kudosta, pääsevät verisuoniin tai imusuoniin, selviytyvät kiertoon, kiinnittyvät uudessa kudoksessa ja muodostavat etäpesäkkeitä. Monet tekijät vaikuttavat onnistuneeseen kolonisaatioon, kuten solujen migratoriset ominaisuudet, tukikudosten mikroympäristö ja immuunivaste.

Yleisimmät metastaasien kohde-elimet ovat maksa, keuhkot, luu ja aivot, mutta etäpesäkkeitä voi esiintyä miltä tahansa elimeltä. Eri syöpätyypeillä on erilaiset metastaattiset kuvaukset ja hoitotarpeet. Metastaattisten kasvainten tunnistaminen perustuu kliinisiin oireisiin sekä kuvantamistutkimuksiin (esim. CT-, MRI- ja PET-kuvantaminen) ja varmentaa usein kudosnäyte, jolloin käytetään histopatologiaa ja immunohistokemiallisia merkkiaineita alkuperäisen kasvaimen selvittämiseksi.

Hoito metastaattiselle syövälle on ensisijaisesti systemaattista, kuten kemoterapia, hormonaalinen hoito, kohdennettu terapia ja/tai immunoterapia, riippuen syövän tyypistä ja genomisista ominaisuuksista. Paikalliset hoidot, kuten kirurginen poisto tai sädehoito, voivat olla tarkoituksenmukaisia harvakseltaan esiintyvien metastaasien yhteydessä. Palliatiivinen hoito keskittyy oireiden lievittämiseen ja elämänlaadun parantamiseen.

Metastaattisettilanteet ovat yleisimmin eteneviä syöpämuotoja, ja niiden hoito suunnitellaan yksilöllisesti, ottaen huomioon elin, vaurion laajuus ja potilaan yleinen tilanne.