metalliyhdisteet

Metalliyhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, joiden rakenne sisältää metalliatomeja. Niitä voidaan tarkastella useasta näkökulmasta: ioniyhdisteet, koordinointiyhdisteet, organometalliset yhdisteet sekä intermetalliyhdisteet. Ioniyhdisteet muodostuvat metallin muodostamista ioneista ja muiden ionien kanssa; tyypillisiä esimerkkejä ovat suolat kuten natriumkloridi NaCl ja oksidit kuten rauta(III)oksidi Fe2O3. Koordinointiyhdisteissa metalli toimii keskustana ligandeja sitovan koordinaatioyhteyden kautta, esimerkiksi vesimolekyylit H2O tai ammoniakki NH3; esimerkkejä ovat [Fe(CN)6]4− ja [Cu(NH3)4]2+. Organometallisissa yhdisteissä metallin keskus on kiinni orgaanisiin ryhmiin, kuten metalli-karbonyylit (Fe(CO)5) tai metalli-alkyyliyhdisteet. Intermetalliyhdisteet muodostuvat kahdesta tai useammasta metallista ja niillä on usein säännöllinen kemiallinen suhde.

Ominaisuudet riippuvat rakenteesta: ioniyhdisteet ovat usein kiinteitä, kovia ja niillä on korkea sulamispiste; liukeneminen ja johtavuus vaihtelevat liuottimen mukaan. Koordinointi- ja organometalliset yhdisteet voivat olla väriäviä ja reaktiivisia sekä toimia katalyyteinä tai reaktiivisina välituotteina. Metalli- ja organometalliyhdisteillä on keskeinen rooli teollisuudessa ja tutkimuksessa.

Käyttökohteet kattavat katalyytit, väriaineet ja materiaalitekniikan sekä energian ja lääketieteen sovellukset. Turvallisuus: monet metalliyhdisteet voivat olla myrkyllisiä tai ympäristöhaitallisia, minkä vuoksi niiden käsittely ja hävittäminen edellyttävät asianmukaisia menettelyitä ja säädösten noudattamista.