metaetiikassa

Metaetiikassa on etiikan ala, joka tutkii moraalisen väitteen luonnetta, merkitystä ja totuusarvoa sen sijaan, että antaisi suosituksia siitä, miten tulisi toimia. Se kysyy, mitä moraali on, voiko väitteet olla tosia tai vääriä, ja miten moraalinen tieto on mahdollista.

Keskeisiä kysymyksiä ovat moraalisen totuuden luonne sekä moraalin realismin ja anti-realismin välinen kiista. Kysytään, ovatko moraaliset ominaisuudet todellisia objektiivisesti olemassa vai riippuuko moraali siitä, missä ja kenelle sitä esitetään. Tähän liittyy myös kognitivismin ja ei-kognitivismin ero: voivatko moraaliset väitteet olla totuudenmukaisia tai väärien, vai ovatko ne ennemminkin ilmaisuita, käskyjä tai toivomuksia.

Semantiikka ja käyttösäännöt tutkivat, miten moraaliset väitteet merkitsevät ja miten sekä tunteet, arvot että toimintaa ohjaavat kielimuodot kytkeytyvät toisiinsa. Ontologisissa pohdinnoissa tarkastellaan moraalisten ominaisuuksien olemassaoloa ja niiden suhdetta luonnontiede- tai käytännöllisen elämän ilmiöihin. Metaetiikka tarkastelee myös, miten moraalinen tieto voidaan saavuttaa ja miten se motivoi toimintaa.

Suurimmat suuntaukset jakautuvat realismiin ja anti-realisimiin. Kognitivismi ja ei-kognitivismi esittävät erilaisia käsityksiä siitä, ovatko moraaliset väitteet totuudenarvoisia. Lisäksi naturalistiset ja non-naturalistiset lähestymistavat sekä evoluutio- ja kulttuuritekijät vaikuttavat metaetiikan tutkimukseen. Historiallisesti keskustelu on saanut vaikutteita Humeilta, Moorelta ja myöhemmästä analyyttisestä filosofiasta sekä kielifilosofiasta.