mesoliittisesta

Mesoliittisesta viittaa esihistorialliseen ajanjaksoon, joka sijoittuu pleistoseenin ja neoliittisen kauden väliin. Euroopassa tämä ajanjakso sijoittuu noin 10 000–5 000 eaa. Mesoliittisen kauden ihmiset elivät muuttuvassa ympäristössä viimeisen jääkauden päätyttyä. Ilmaston lämmetessä metsät yleistyivät ja eläinkunnan koostumus muuttui. Tämä johti myös ihmisten elinkeinojen ja asuinpaikkojen muutoksiin.

Mesoliittisen kauden ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka sopeutuivat uusiin ympäristöolosuhteisiin. Heidän työkalunsa olivat usein pienempiä ja tarkempia kuin paleoliittisen kauden työkaluissa. Erityisesti kiviesineiden, kuten mikroliittien, käyttö oli yleistä. Nämä pienet, teräväreunaiset kivisirpaleet liitettiin usein puisiin tai luisiin varsiin, muodostaen jousia, keihäitä ja muita metsästysvälineitä. Kalastus ja keräily olivat myös merkittäviä ravinnonlähteitä.

Mesoliittisen kauden asuinpaikat olivat usein tilapäisiä ja liittyivät ruoan saatavuuteen. Ihmiset liikkuivat vuodenajan mukaan ja hyödynsivät erilaisia luonnonvaroja. Asutuksen koon ja keston osalta mesoliittinen kausi edusti siirtymää paleoliittisen kauden pienistä, liikkuvista ryhmistä neoliittisen kauden pysyvämpiin kyliin. Alueellisia eroja esiintyi, ja joillakin alueilla nähtiin merkkejä varhaisesta sedentarisaatiosta eli paikallaan pysymisestä. Mesoliittinen kausi oli tärkeä vaihe ihmiskunnan kehityksessä, kun ihmiset sopeutuivat uuteen jääkauden jälkeiseen maailmaan ja kehittivät uusia teknologioita ja elämäntapoja.