mesofiilisissä

Mesofiilisissä, myös tunnettu nimellä *mesofilia* tai *mesofiilinen elämäntapa*, viittaa eläinten ja kasvien kykyyn sopeutua keskimääräisiin, ei ääriolosuhteisiin. Termi tulee kreikan sanoista *mesos* (keskimääräinen) ja *philein* (rakastaa). Mesofiilisissä elävät organismit ovat yleensä sopeutuneet optimaalisiin lämpötiloihin, kosteuteen ja valaistukseen, jotka ovat tyypillisiä maapallon laajemmalle alueelle, kuten lämpimille ja märille trooppisille alueille tai kohtalaisen kylmille ja kuiville alueille.

Mesofiilisissä elävät lajit ovat yleensä hyvin yleisiä ja laajalle levinnyt, koska ne pystyvät selviytymään monenlaisissa ympäristöissä, jotka eivät ole äärimmäisen kuivia, kylmiä tai kuumia. Esimerkiksi monet maatalouden tärkeät kasvilajit, kuten vehnä ja riisi, ovat mesofiilisisiä. Niiden optimaalinen kasvu edellyttää kohtalaisen kosteaa maaperää ja lämpötiloja, jotka eivät ole liian korkeat tai matalat.

Eläimistössä mesofiilisissä lajeja ovat esimerkiksi monet kotieläimet, kuten lehmät ja siat, sekä monia kotieläinten kaltaisia villieläimiä, kuten hirvet ja jänikset. Nämä lajit ovat sopeutuneet elämään kohtuullisissa olosuhteissa, joissa ravinto ja vesi ovat saatavilla riittävässä määrin.

Mesofiilisissä organismit voivat kuitenkin kärsiä ääriolosuhteista, kuten pitkistä kuivuuskaudista, äärimmäisistä lämpötiloista tai liiallisesta kosteudesta. Tällöin niiden elinvoimaisuus ja lisääntymiskyky voivat heikentyä. Mesofiilisissä lajien ymmärtäminen on tärkeää esimerkiksi maataloudessa, metsätaloudessa ja luonnonsuojelussa, sillä niiden optimaalisten olosuhteiden ylläpitäminen edistää niiden hyvinvointia ja ekosysteemien tasapainoa.