menetelmätaso

Menetelmätaso on termi, jota käytetään kuvaamaan, kuinka kehittynyt ja standardoitu tietty prosessi, tutkimusmenetelmä tai työvaihe on. Se ilmentää sitä, missä määrin menetelmän käytäntö on dokumentoitu, toistettavissa ja valvottavissa sekä miten tiukasti ohjeet ja laadunvarmistus on määritelty.

Käyttökohteet vaihtelevat: tutkimus- ja kehitystyössä, laadunhallinnassa, projektinhallinnassa, ohjelmistokehityksessä sekä data- ja menetelmäanalyysissä. Menetelmän tason arvo näkyy siinä, kuinka helposti prosessia voidaan toistaa, auditoida ja ylläpitää.

Yleinen hierarkia on usein jossain seuraavan kaltaisessa muodossa: epävirallinen tai tiedonperusteinen (alhainen menetelmätaso), määritelty (standardit ja ohjeet kuvataan), standardoitu (menetelmät dokumentoidaan ja hyväksytään) sekä optimoitu tai kehitetty (mittarit ja jatkuvan parantamisen prosessit sisäänrakennettuina). Tarkat tasot voivat kuitenkin vaihdella organisaation mukaan, eikä kyse ole yhtä tiukasti standardoidusta luokituksesta kuin joissain laadunhallinnan viitekehyksissä.

Hyödyt ovat moninaiset: parempi toistettavuus, parempi laadunhallinta, siirrettävyys ja helpompi koulutus sekä auditointi. Haitat voivat liittyä termin tulkinnan epäselvyyteen ja siihen, että menetelmätason ylläpito vaatii jatkuvaa dokumentaatiota ja resursseja.

Käytännössä menetelmä- ja sen tason kuvaus kannattaa määritellä kontekstin mukaan, jotta eri osa-alueiden, kuten tiedonkeruun, analyysin ja laadunvarmistuksen, käsitteet voivat arvioidaan yhdenmukaisesti.